MUISTOJA PIKAKIRJOITTAJAYHDISTYKSEN KESÄTOIMINNASTA

- Helmi Härkönen (Pikakirjoituslehti 1/2001)
 

Lauttasaarelle ja -saarelaisille vuosi 1946 oli merkkivuosi. Silloinhan se liitettiin Helsingin kaupunkiin. II Maailmansota, joka oli alkanut 1.9.1939, päättyi v. 1945. Samoin päättyivät Suomen sodat: talvi- ja jatkosota. Alkoi toipuminen niistä ja jälleenrakennus, sotakorvausten suoritukset ja siirtoväen sijoittaminen muun Suomen alueelle. Toivo palasi ja suru.

Helsingin kaupunki sai uuden kaupunginosan mukana Lauttasaaren Vattuniemessä olevat, sodan vuoksi ilmatorjuntapatteriston yhteyteen rakennetut parakit, joiden lukumäärästä minulla ei ole tietoa, sekä nykyisin talviuimareiden "Humauksen" käytössä olevan 8-kulmaisen, vihreäksi maalatun rakennuksen. Se on jo "tsaarinaikainen" ja alkuaan venäläisten sotilaiden sairaala. Siltä ajalta Ryssänkärjen nimikin juontaa, kun se oli armeijan hallussa.

Helsingin kaupungin päättäjät vuokrasivat heti v. 1946 parakit erilaisille "yhtymille", mm. Suomen Pikakirjoittajayhdistykselle, jonka jäsenenä minullakin oli mahdollisuus nauttia ja hyötyä yhden parakin suomista iloista. Se oli ollut upseerien parakki. Meillä oli käytössä sen kolmesta huoneesta kaksi ja keittiö. Yhdessä huoneessa oli takka, jossa kuivat kuusenhavut räiskähtelivät iloisesti loppukesän iltoina. Siellä, mutta useimmiten ulkona, kirjoitettiin ja harjoiteltiin pikakirjoitusta ahkerasti pätevien opettajien ohjatessa ja sanellessa tekstejä. Toinen heistä oli Eduskunnan pikakirjoitukanslian päällikkö Eino Nevalainen ja toinen toimistopäällikkö Allan Alha, joka oli Suomen mestari. Hänen pikakirjoitusnopeutensa oli muistaakseni 160 sanaa minuutissa. Oli se suihketta!

Yksi alueella olevista parakeista oli vuokrattu Helluntaiyhdistykselle. Kun kuulimme, että eräänä sunnuntaina heillä oli kokous tai juhlat ja sinne tulee myös puhuja, päätimme mennä kokeilemaan taitoamme ja kirjoittamaan. Puhuja oli kuitenkin niin sujuva kieleltään, että emme todellakaan pysyneet edes perässä. Yritin tehdä pienen viivan joka sanasta. Sain noin 200-250 viivaa=sanaa minuutissa. Vertaukseksi: Eduskuntaan pääsi pikakirjoittajaksi 100 sanan minuuttitaidolla!

Matkat kesäiseen parakkiimme tehtiin polkupyörällä kantakaupungista Lauttasaaren sillan yli Lauttasaarentielle ja siitä vasemmalle itärantaa Meripuistotien kohdalta Vattuniemen juurakkoisia metsäpolkuja pitkin oksien raapiessa välillä kasvojakin. Parakissa oli kerrossängyt, joten siellä saattoi yöpyäkin. Tunnelma ja sopu olivat hyvät. Välillä heitimme tikkaa ja kävimme puurolla tai korvikkeella läheisessä ravintolassa, siis nykyisessä "Humauksessa". Sillä rakennuksella on monipuolinen historia, sillä meidän sotiemme aikana se oli sotilaitten ruokala. Kerran kävimme siellä parakistamme käsin "kuokkimassa" jossakin juhlassa.

Uiminen oli tietysti luontaisetu! Aamutuimaan heti uimaan ja sitten pyörille ja työhön kaupunkiin. Oli meitä muutama pitkänmatkan uimari ja suunnittelimme matkaa Pihlajasaareen, ehkä vene turvana, mutta kun kaikille olisi aika sopinut, ei sää suosinut. Oli joko liian kova tuuli tai sade, joten matka ei toteutunut.

Mieluisia ovat ne muistot 54 vuoden takaa. Kun nyt asun Vattuniemessä kerrostalossa, tulee usein mieleen aika, jolloin tämä seutu oli metsää ja täällä oli vielä vattujakin ...

Toivon Vattuniemen rantojen ja ulkoilualueen saavan säilyä meidän kaikkien ilona ja virkistyksenä.

_______

Artikkelin kirjoittaja Helmi Härkönen, os. Herttua, on opiskellut pikakirjoitusta Kalliolan vapaaopistossa sekä eduskunnan pikakirjoitusharjoituksissa. Hän on suorittanut liikepikakirjoittajan todistuksen, 60 sanaa minuutissa.

Valokuvat on ottanut Olavi Typpi.