SOKEAIN PIKAKIRJOITUSTA HOLLANNIN PARLAMENTISSA

- Niklas Varisto (Pikakirjoituslehti 3/1999)

Esitelmät Interstenon kongressilla Lausannessa 1998
Harrie Stegeman ja Joop van de Pas

Hollannin parlamentissa työskentelee näkövammainen pikakirjoittaja Joop van de Pas. Hän on toistaiseksi harjoittelija, mutta hänestä on määrä tulla vakinainen parlamenttipikakirjoittaja. Interstenon kongressin esitelmäpäivinä hänen koulutuksestaan ja kokemuksistaan kertoivat Harrie Stegeman Hollannin parlamentista sekä van de Pas itse.

Hollannissa valtion virkamiehistä tietyn kiintiön on oltava vammaisia. Tämä koskee myös parlamenttia. Siksi lainoppinut van de Pas kutsuttiin pääsykokeisiin kun vuonna 1994 rekrytoitiin uusia parlamenttipikakirjoittajia. Hän ei tuolloin osannut pikakirjoitusta, mutta hänellä oli kaikki muut ominaisuudet, joita parlamentti edellytti. Hollannissa parlamenttipikakirjoittajiksi pyritään kouluttamaan älykkäitä ja hyvin koulutettuja henkilöitä, jotka ovat valmiita oppimaan pikakirjoitusta, sen sijaan että palkattaisiin entuudestaan nopeita pikakirjoittajia, joilta ehkä puuttuu koulutusta ja muita edellytyksiä parlamenttipikakirjoittajiksi.
 

Hollannin parlamentti järjestää siksi kursseja pienille ryhmille, joihin hyväksytään tällaisia älykkäitä ja hyvin koulutettuja henkilöitä. Ryhmän jäseniä valmennetaan yhdessä pikakirjoituksen jaloon taitoon. Tällaiseen ryhmään kuuluminen tuo oppimiseen mielenkiintoa ja tietyn kilpailuelementin.

Parlamenttipikakirjoittajan tulee ensinnäkin kirjoittaa puheenvuoroja Hollannin parlamentin kummassakin kamarissa sekä komiteakokouksissa. Hänen täytyy myös korjata ja editoida teksti itse.

Van de Pas sai saman kohtelun kuin kuka tahansa näkökykyinen hakija, eli hänen täytyi suorittaa yhden päivän pituinen pääsykoe. Van de Pas halusi itsekin käydä läpi kaikki samat kokeet kuin muutkin hakijat. Ensinnäkin hänen tietonsa yhteiskunnallisissa ja poliittisissa kysymyksissä punnittiin. Toiseksi testattiin hänen kykyään tehdä kooste poliittisesta tai taloudellisesta tekstistä, ja kolmanneksi kokeiltiin hänen kykyä korjata 5 minuuttia erään kansanedustajan puhetta. Ja kyseessä ei missään nimessä ollut parlamentin paras puhuja. Van de Pas läpäisi kokeen ja hänet hyväksyttiin kurssille.

Sitten oli löydettävä järjestelmä, jonka avulla Van de Pas voisi pikakirjoittaa. Ennen pikakirjoittajan koulutusta hän oli käyttänyt tavallista näkövammaisille tarkoitettua Braille-näppäimistöä, jolla voi kirjoittaa sekä paperille että tekstinkäsittelymuodossa. Huomattiin kuitenkin jonkin ajan kuluttua, että se soveltui huonosti pikakirjoitukseen. Näppäimistö oli liian äänekäs ja aivan liian hidas.

Seuraavaksi harkittiin samanlaista pikakirjoituskonetta, jota käytetään englanninkielisissä maissa. Tietokoneohjelmat jouduttaisiin kuitenkin siinä tapauksessa soveltamaan hollanninkielelle. Hollantia puhuva ohjaajakin olisi ollut tarpeen, joten tästä hankkeesta luovuttiin.

Sitten herra Stegeman muisti erään hollantilaisen keksinnön, jonka hän oli nähnyt viitisentoista vuotta aikaisemmin. Keksinnön nimi on Velotype ja se on käytännössä näppäimistö, jonka voi liittää tietokoneeseen. Se ei ole ollut mikään suuri kaupallinen menestys, mutta sitä käytetään vielä tekstittämään suoria televisiolähetyksiä lähinnä kuulovammaisille. Sitä voi käyttää myös puhelinkommunikointiin sokean ja kuuron ihmisen välillä.

Hollannin televisiossa tekstityksen tekee juuri Velotypea käyttävä sokea nainen. Naiseen otettiin yhteyttä ja käytiin tutustumassa hänen työskentelyynsä. Vakuuttavan esityksen jälkeen oltiin varmoja, että samaa metodia voi käyttää Van de Pasin kouluttamiseen.
 

Velotypen näppäimistö poikkeaa sekä tavallisesta kirjoituskonestandardista että perinteisistä pikakirjoituskoneista. Näppäimet on asetettu näppäimistöön perhosen muotoisesti niin, että jokainen sormi helposti yltää sille määrättyihin näppäimiin riippumatta muista sormista. Anglosaksisissa tai italialaisissa pikakirjoituskoneissa näppäimet ovat suorassa rivissä ja joissakin koneissa jopa pianon koskettimien tapaisesti.

Näppäimiä painetaan samanaikaisesti, aivan kuten muissakin pikakirjoituskoneissa. Vasemman käden sormet kirjoittavat tavun ensimmäisen konsonantin ja oikean käden sormet kirjoittavat tavun viimeisen konsonantin. Etusormet kirjoittavat tavun vokaalin. Näin ollen yhdellä painalluksella syntyy yksi tavu.

Tietokoneohjelma asettaa automaattisesti kirjaimet oikeaan järjestykseen. Ohjelmista on olemassa sovelluksia useimmille länsimaisille kielille.

Velotype ei perustu fonetiikkaan, niin kuin pikakirjoitus yleensä, vaan ortografiaan eli tavalliseen oikeinkirjoitukseen. Yksittäisiä merkkejä tai kirjaimia on siksi helpompi kirjoittaa kuin perinteisellä pikakirjoituskoneella.

Esitelmän ajankohtana heinäkuussa 1998 van de Pas oli harjoitellut kyseisellä näppäimistöllä kirjoittamista noin puoli vuotta. Tavoite oli päästä kahdessa vuodessa parlamentissa tarvittavaan kirjoitusnopeuteen, eli noin 800 merkkiin minuutissa.

Van de Pas on opetellut kirjoittamaan tavallisella konekirjoitusnäppäimistöllä, jolloin hän voi myös käyttää tietokonetta. Tietokoneelta lukeminen puolestaan tapahtuu Braille-järjestelmän avulla. Erillinen adapteri kääntää tietokoneen tekstin sekä komentovalikot sokeainkirjoitukselle, jotta van de Pas pystyisi käyttämään tietokonetta. Tämä "näyttöruutu" koostuu 80 merkkiä leveästä rivistä, mikä vastaa suunnilleen tavallista tekstiriviä tietokoneella.

Samaan laitteeseen kuuluu myös puhesyntesoija, joka tarvittaessa kääntää ruudussa olevan tekstin keinotekoiseksi puheeksi. Tätä Van de Pas käytti paljon lukiessaan lakia, koska tekstiä oli niin paljon. Hän käyttää myös tulostinta, joka tulostaa tekstin paperille sokeainkirjoituksella. Tämä puolestaan on hyvä jos haluaa selata tekstiä nopeasti.

Windows- käyttöjärjestelmän yleistyminen tietokoneissa on ollut hieman ongelmallista näkövammaisille. Ohjelma perustuu pitkälti hiiren käyttöön, mikä on vaikeaa tai mahdotonta jos ei näe kuvaruutua. Vanhempia tekstipohjaisia ohjelmia oli helpompi kääntää sokeainkirjoitukselle.

Onneksi ohjelmoijat ovat keksineet tähänkin ratkaisun, eli ohjelman joka kääntää Windowsin näyttöruudulle sijoitetut avautuvat valikot ja ns. ikonit sokeainkirjoitukselle. Ilman sitä olisi myös hyvin vaikeaa käyttää Internetiä, joka on erittäin hyödyllinen tietolähde. Van de Pas toteaakin, että näkövammaisuus monesti on ennen kaikkea tiedonsaannin este.

Van de Pas ei ole täysin sokea, vaan hän näkee vielä vähän. Se helpottaa hänen itsenäistä liikkumistaan parlamenttitalossa verrattuna henkilöön, joka ei näe mitään.

Toinen ongelma näkövammaiselle oli parlamentin edustajien tunnistaminen. Van de Pas joutui opettelemaan tunnistamaan kaikki edustajat ja ministerit äänen perusteella. Tämä onnistuikin, mutta Van de Pas joutuu aina pyytämään apua kollegoiltaan kun hän ei tunnista jotain uutta ääntä. Tietysti edustajat vaihtuvat säännöllisesti, ja viime vaalien jälkeen Van de Pas joutui opettelemaan noin 30 uutta ääntä.

Kaikki tämä osoittaa, että vaikka näkövamma asettaa tiettyjä ongelmia niin ne ovat voitettavissa. Näkövammainen henkilö pystyy tekemään pitkälti saman työn kuin näkevä, vaikka menetelmät ja ehdot ovat erilaiset.