UUSIA HAVAINTOJA PIKAKIRJOITUKSEN JA KIRJALLISUUDEN SUHTEESTA
Esko Latvamaa (Pikakirjoituslehti 2/1998)

Lehtemme lukijat ehkä muistavat, että pari vuotta sitten esitin kirjallisuudenhistoriaa koskevan havainnon: Frederick Forsyth mainitsee jokaisessa teoksessaan pikakirjoituksen. Tämä teoria joutui testiin viime vuonna, kun Forsyth julkaisi uuden kirjan. Icon (Musta manifesti) käsittelee Venäjän tilannetta muutaman vuoden päästä, kun Jeltsinin seuraajaa ollaan valitsemassa. Forsyth luo jännityksen ja tunnelman ennen käyttämillään, mutta yhä tehokkailla keinoilla. Presidentiksi ja samalla diktaattoriksi pyrkivän kiihkokansallisen poliitikon Komarovin hankkeita tuhoamaan tarvitaan yksinäinen susi, läntinen agentti. Mutta myös teoriani saa vahvistuksen: Haastattelussa Komarov ilmaisee ymmärtävänsä, ettei länsimainen lehtimies välttämättä osaa pikakirjoitusta.

Viimeksi muotoilin teoriani lukematta Forsythin kahta Biafraa koskevaa teosta, The Biafra Story ja Emeka. Nyt tämä puute on korjattu ja voin todeta, että teoria läpäisi nämäkin kokeet. Kun lisäksi on julkaistu tieto, että Forsyth on päättänyt lopettaa kirjojen teon (hän on yli 70-vuotias, oli lentäjänä toisessa maailmansodassa), voidaan muotoilla nähtävästi lopulliseksi jäävä täsmällinen tulos: Forsyth mainitsee pikakirjoituksen jokaisessa täysimittaisessa kirjassaan, mutta ei missään novellissa tai novellikokoelmassa.

Biafra-teosten lukeminen antoi myös lisää valaistusta Forsythin työväenpuoluetta vieroksuviin asenteisiin. Forsyth, joka seurasi Biafran sotaa itse paikalla ja tutustui hyvin Biafran johtajiin, selvittää sodan salaisia diplomaattisia taustoja ja antaa todellisen konnan roolin Harold Wilsonin johtamalle Englannin hallitukselle. Biafran kohtalo olisi saattanut olla aivan toinen ja maailma säästyä yhdeltä ihmisten aiheuttamalta nälänhädältä, ellei Wilsonin hallitus olisi asettunut tukemaan englantilaisten yhtiöiden, etenkin Shellin ajamaa Nigerian keskushallitukselle myönteistä politiikkaa.

Tarzanin luojan suhde pikakirjoitukseen

Erittäin kuuluisa kirjailija omana aikanaan oli Edgar Rice Burroughs, ERB (1875 - 1950). Hän kävi Michiganissa 1890-luvun alussa kadettikoulun, mutta ei päässyt jatko-opintoihin West Pointiin. Sen jälkeen hän keräsi elämänkokemusta hyvin monilla aloilla, mutta ei tuntunut onnistuvan juuri missään. Poikkeuksen muodosti vuosina 1907 - 8 toiminta Searsin ja Roebuckin yhtiön pikakirjoitusosaston päällikkönä. Hänen alaisinaan oli 150 kone- ja pikakirjoittajaa, ja ERB johti ja uudisti osaston toimintaa esimiestensä täydeksi tyydytykseksi. Ajalta on säilynyt ERB:n piirros pikakirjoituskonetta käyttävästä neitosesta (Burroughs oli mainio piirtäjä ja taiteellinen lahjakkuus periytyi hänen pojalleen Johnille, josta tuli kuvanveistäjä ja myös ERB:n teosten kuvittaja). Epäsuorasti lienee pääteltävissä, että ERB:n alaiset pikakirjoittajat käyttivät konetta eivätkä kynää.

ERB olisi voinut jatkaa lupaavasti alkanutta uraansa Searsilla ja Roebuckilla, mutta hänen levoton, uusia elämyksiä hakeva luonteensa sai hänet sanoutumaan irti osastonjohtajan paikalta ja jatkamaan elämää satunnaisten tulojen varassa. Tilanne muuttui vuonna 1911, kun hän arveli, että pystyisi kirjoittamaan seikkailuja siinä kuin muutkin, ja näppäili kirjoituskoneellaan muutamassa kuukaudessa teoksen Under the Moons of Mars, jota hän tarjosi julkaistavaksi käyttäen itsestään nimeä Normal Bean. Teos julkaistiin ensin osina ja sitten vuonna 1912 kirjana nimellä A Princess of Mars. Toinen ERB:n teos oli nimeltään The Outlaw of Torn (sen hän sai kirjana julkaistuksi vasta usean uudelleenkirjoituksen jälkeen vuonna 1927) ja kolmas oli läpimurtoteos, Tarzan of the Apes, myös vuodelta 1912.

Näin ERB oli löytänyt alan, fantasiakirjallisuuden, jolla hän todella menestyi. Hänen teosluettelonsa vuosilta 1911 - 47 käsittää 99 kohtaa, mutta näiden joukossa on 13 julkaisematonta. Näistä yksi, viimeinen ja kesken jäänyt Tarzan-teos on täydennetty pari vuotta sitten ja julkaistu nimellä Tarzan: The Lost Adventure. Internetissä on lisäksi kerrottu, että laajin ERB:n kirjoittama teos, julkaisematon Marcia of the Doorstep, sekä näytelmä You Lucky Girl aiotaan painaa lähiaikoina.

ERB:n kuuluisimmat teokset ovat Tarzan-sarja, 29 nimikettä 26 kirjassa, Mars-sarja, jonka voi saada ostamalla 11 kirjaa, Pellucidar-sarja, 7 kirjaa, ja Venus-sarja, 5 kirjaa. Kustantajat halusivat saada erityisesti Tarzan- ja Mars-kirjoja, mutta ERB kyllästyi aika nopeasti niiden tuottamiseen. Jo kuudennen Tarzan-kirjan jälkeen hän valitti, että aihe alkoi olla loppuun käytetty ja uusien Tarzan-aiheiden keksiminen oli työlästä. Fantasiakirjojen ohessa hän pyrki laajentamaan aluettaan nykyaikaiseen realismiin, lännen kirjoihin ja novelleihin, mutta näillä aloilla hänen saavutuksiaan arvostettiin paljon vähemmän ja tällaisia teoksia hän sai usein julkaistuiksi vain kytkykaupan avulla.

Pikakirjoituksen mainitsevat teokset

Edeltä ilmenee, että ERB:n koko tuotantoon voi tutustua hankkimalla 87 julkaisua. Näistä 84:ssä hän ei mainitse pikakirjoitusta, mutta kolmessa mainitsee. Ensimmäinen näistä on teosluettelon 15. kohta, The Girl from Farris's vuodelta 1914. Päähenkilö on tyttö, joka teoksen alkaessa on maailman vanhimman ammatin harjoittaja, mutta pyrkii pois tältä uralta. Saatuaan työpaikan konttorista hän opettelee kurssilla ja kotona harjoitellen konekirjoitusta sekä myös pikakirjoitusta. Kuukaudessa hän saavuttaa jälkimmäisellä alalla taidon, joka tekee mahdolliseksi ottaa vastaan normaalia sanelua sekä selvittää tekstistä virheittä 90 %. Tämä on ERB:n mukaan 40 % enemmän kuin mihin useimmat pikakirjoittajat koskaan pystyvät. Pikakirjoituksen opiskelu kannattaa myös taloudellisesti, koska tämän taidon hallitsevat saavat kolminkertaisen palkan muihin konttorityöntekijöihin verrattuna. Tuntuu uskottavalta, että nämä kohdat ERB kirjoitti asiantuntevasti oman osastonjohtajuutensa perusteella.

Toinen pikakirjoituksen mainitseva teos on luettelon 36. kohta, The Efficiency Expert vuodelta 1919. Tämän teoksen päähenkilössä on arveltu olleen ERB:n omaelämänkerrallisia piirteitä. Kokeiltuaan monia ammatteja ja epäonnistuttuaan kaikissa päähenkilö ryhtyy nimittämään itseään tehokkuuden asiantuntijaksi ja saa konsultin tehtäviä liikealalla. Pikakirjoittaja on tässäkin teoksessa ilotyttö, jolla on kultainen sydän. Konsultti saavuttaa työnantajansa luottamuksen ja hankkii tytölle työpaikan samassa yrityksessä. Päähenkilöllä on kaksi rikkaista perheistä olevaa tyttöystävää, ja ERB ratkaisee neliödraaman antamalla yhden rikkaan tytön luonteen muuttua kielteiseksi ja naittamalla päähenkilön toiselle rikkaalle. Pikakirjoittajarukasta päästään eroon antamalla hänen kuolla sairaalassa.

Kolmas mainittava teos on luettelon 92. kohta, I am a Barbarian, joka on kirjoitettu vuonna 1941, mutta jota ei julkaistu ERB:n elinaikana, vaan vasta vuonna 1967. Tämä on realismia tavoitteleva historiallinen romaani, joka on sijoitettu keisari Caligulan aikaan ensimmäisen vuosisadan alkupuolelle. Päähenkilö on Caligulan kasvinkumppani, joka opettelee Tiron pikakirjoituksen ja käyttää sitä muistiinpanoissa. Tässä tapauksessa ERB käyttää sanaa "shorthand", kun 1900-luvulle sijoitetuissa teoksissa esiintyy "stenography". Tämä saattaa olla ERB:n tapa erottaa kynällä tehtävä kirjoitus koneella tapahtuvasta. Tiro keksi merkkinsä noin sata vuotta ennen Caligulan aikaa, joten kertomus on tältäkin osin aivan mahdollinen. Aiheen valinta oli ERB:lle sikäli luonnollinen, että hän opiskeli kadettikoulussa latinaa ja kreikkaa. Molempien taito näkyy useissa ERB:n teoksissa.

Kirjojen tuottamisessa pikakirjoittajalla oma roolinsa

ERB ei osannut itse pikakirjoitusta, mutta rikastuttuaan hän ryhtyi käyttämään pikakirjoitusta osaavia sihteereitä. Ensimmäinen pikakirjoittajan apua käyttäen tuotettu teos oli luettelon 32. kohta,

Out of Time's Abyss vuodelta 1918, siis Caspak-sarjan kolmas osa. ERB:n työskentelytavaksi muodostui saneleminen koneeseen, josta teksti purettiin konepikakirjoittajaa käyttäen tai suoraan kirjoituskoneella. ERB suunnitteli ennen sanelua vain juonen pääkohdat paperille. Hän pystyi saneluvauhdilla luomaan kertomuksen lähes valmiissa muodossa. Yhden kirjan aikaansaamiseen kulunut aika oli tyypillisesti 1,5 - 2 kuukautta. Irwin Porges pitää kirjoittamassaan ERB-elämänkerrassa tätä hyvin poikkeuksellisen lahjakkuuden osoituksena.