KILPAILUT JA KOKEET AMMATTITAIDON KEHITTÄJÄNÄ
- sihteerinäkökulma
Veikko Sorsa (Pikakirjoituslehti 2/1998)
 

Pikakirjoituskilpailujen merkitys pikakirjoitustaidon ylläpitäjänä ja kehittäjänä ymmärrettiin Pikakirjoittajayhdistyksen piirissä jo varhain. Kilpailuista katsottiin olevan niin suurta hyötyä, että ne päätettiin pitää joka vuosi. Vuodesta 1919 lähtien alettiin sitten pitää näitä vuosittaisia kilpailuja, ja niitä on järjestetty joka vuosi aivan viime vuoteen saakka. Vuodesta 1926 nämä kilpailut on pidetty keväisin, vuonna 1940 kuitenkin joulukuussa. Kevätpikakirjoituskilpailut muodostuivat vähitellen varsin laajoiksi valtakunnallisiksi kilpailuiksi. Jo 1930-luvulla, varsinkin sotien jälkeen alkoi voimakas laajeneminen. Samanaikaisesti on kilpailut saatettu järjestää jopa 25 paikkakunnalla, kuten vuonna 1969. Kilpailijoiden määrä kasvoi jatkuvasti saavuttaen huippulukemansa 1.177 vuonna 1968, mutta se nousi senkin jälkeen monena vuotena yli tuhannen.

Valtakunnallisissa kilpailuissa oli alusta alkaen sarjat 60 sanaaa/min (noin 150 tavua/min). Muiksi sarjoiksi vakiintuivat 1930- ja 1940-lukujen alussa 40 sanan (100 tavun) ja 80 sanan (200 tavun) sarjat sekä 20 sanan (50 tavun) sarja, eli ns. järjestelmäkoe.

Vuonna 1958 otettiin Helsingissä pidetyissä kevätkilpailuissa mukaan myös 110, 120 ja 130 sanan sarjat. Vuodesta 1963 lähtien nämä sarjat on korvattu kansainvälisten sääntöjen mukaan pidetyllä nousevan nopeuden kokeella, jossa lähtönopeus oli aluksi 250 tavua/min ja nopeus minuuteittain 25 tavua nouseva. Vuodesta 1982 lähtien oli mukana myös B-luokan koe, jossa lähtönopeus on 200 tavua minuutissa. Samalla lopetettiin myös 250 tavun sarja.

Pikakirjoittajayhdistyksen liityttyä vuonna 1961 Interstenoon otettiin kaikissa sarjoissa vuodesta 1963 lähtien käyttöön nopeuden ilmaiseminen sanojen sijasta tavuina. Muutosta perusteltiin sillä, että tavulaskenta on käytössä useimmissa maissa ja Interstenon järjestämissä kilpailuissa tämä laskemistapa on määrätty pakolliseksi kaikkien kielten osalta. Edelleen katsottiin, että nopeuden laskemisessa tavuissa saavutetaan se etu, että sanelu saadaan tasaisemmaksi ja nopeudet ovat paremmin verrattavissa muiden kielten pikakirjoitusnopeuteen. Erityisesti suomen kielen kannalta vanha laskenta onkin epäedullinen, koska sanamme ovat pitkiä.

Vuosina 1957 - 88 järjestettiin lähinnä Helsingissä nopeuskokeita myös syksyllä marras - joulukuussa. Niissä saneltiin aluksi 100 - 130 sanaa/min. Nämä sarjat on sittemmin korvattu nousevan nopeuden kokeella niin kuin kevätkilpailuissakin. Vuonna 1965 liitettiin syksyn nopeuskokeisiin myös 150 ja 200 tavun sarjat. 150 tavun eli ns. liikepikakirjoittajasarjan osanottajamäärä kasvoi suuresti sen jälkeen, kun Helsingin Sihteeriopisto vuonna 1967 oli aloittanut toimintansa. Näiden syyskokeiden osanottoennätys 225 saavutettiin vuonna 1975. Näin suuri osanotto johtui siitä, että kokeisiin osallistui sihteeriopistolta 6 luokkaa, yhteensä 204 oppilasta.

Yhdistys on antanut hyväksytystä suorituksesta virallisen todistuksen alkaen 100 tavun suorituksesta. Lähes kaikki pikakirjoituskilpailuihin tai -kokeisiin osallistuneet ovat halunneet saada todistuksen suorituksestaan. Suuri on mm. se sihteerien määrä, joka on liittänyt tämän todistuksen työpaikkahakemukseensa. Aikaisemmin annettiin 60 sanan suorituksesta "Liikepikakirjoittajan todistus" ja 100 sanan suorituksesta "Pikakirjoittajatodistus". Nämä nimikkeet on 1940-luvulla poistettu.

Yhdistyksen järjestämillä pikakirjoituskilpailuilla on ollut suuri merkitys mm. sihteerien ammattitaidon kehittäjänä ja ylläpitäjänä. Monet opettajat ovat kertoneet, että näillä kilpailuilla on ollut innostava vaikutus oppilaisiin. On haluttu menestyä kilpailuissa ja kokeissa hyvin ja saada siitä sitten Suomen Pikakirjoittajayhdistyksen antama virallinen todistus.