ISLANTI JA PIKAKIRJOITUS?

- Niklas Varisto (Pikakirjoituslehti 2/2000)

Vuoden 2000 syksyn Pohjoismaiden neuvoston istunto pidetään marraskuussa Reykjavikissa. Neuvoston istunnot ovat niitä harvoja instituutioita, joissa pikakirjoittajia vielä käytetään pöytäkirjan tekoon. Tässä yhteydessä on hyvä tilaisuus kertoa lyhyesti Islannin pikakirjoituksen tilasta.

Islannin kieltä voi pikakirjoittaa aivan kuten mitä tahansa muutakin kieltä. Se muistuttaa muita pohjoismaisia kieliä, joskin sanavarastossa on paljon muille pohjoismaalaisille vieraita sanoja johtuen saaren eristyneisyydestä.

Ääntämisessä suurin poikkeus on th-äänne, joka on tuttu englannin kielestä. Jos sille keksii sopivan merkintätavan, islantia voinee mainiosti kirjoittaa esimerkiksi Nevanlinnan tai Melinin järjestelmällä.

Pikakirjoituksen historiateokset mainitsevat kuitenkin islantilaisen pikakirjoituksen vain ohimennen, mikä johtunee siitä, että taitoa on käytetty saarivaltakunnassa varsin vähän.

Islannin kielelle on aikoinaan tehty sovite ja oppikirja englantilaisesta Pitmanin järjestelmästä. Myös niinikään englantilaista Duttonin järjestelmää on saarivaltakunnassa käytetty. Gabelsbergerin järjestelmästä on myös tehty sovite viime vuosisadan alkupuolella, mutta sitä on mitä ilmeisemmin käytetty vielä vähemmän.

EI OPETUSTOIMINTAA

Varsinaista opetustoimintaa Islannissa tiettävästi ole ollut, ja siksi pikakirjoitusta ovat lähinnä opiskelleet yksityishenkilöt, jotka ovat saattaneet ulkomailla tutustua aiheeseen.

Pikakirjoituksen vähäinen käyttö ei ole yllättävää, sillä Islannin väkiluku on jotakuinkin samaa luokkaa kuin esimerkiksi suomenruotsalaisten määrä Suomessa. Julkaisutoiminta ja opetus eivät luonnollisesti kannata jollei asiakkaita ole riittävästi.

Parlamenttipikakirjoittajia Islannissa ei ole eikä koskaan ole ollut, vaan parlamentissa Altingetissä pöytäkirjat tehdään ääninauhojen perusteella.

Yksi syy tähän voi olla se, että Islanti on varsin uusi valtio. Vasta vuonna 1948 se itsenäistyi täysin noin 600 vuoden norjalaisen ja tanskalaisen hallinnan jälkeen. Kun parlamenttipikakirjoitus 1800-luvulla löi itsensä läpi Euroopassa, Islannissa ei ollut parlamenttia eikä siten kysyntää parlamenttipikakirjoittajille.

Pohjoismaiden neuvoston istunnoissa islantilaisilla ei tänäkään päivänä ole omia pöytäkirjan tekijöitä niin kuin muilla pohjoismailla. Yleensä islantilaisten puheenvuorot hoitavat tanskalaiset tai norjalaiset pöytäkirjan tekijät.